Odotusta...

..alkaa odotus käydä kärsimättömän hermoille, varsinkin kun sitä nyt tuppaa olemaan joka suuntaan...Siis odotusta. Ei ole kärsimättömän ihmisen hommaa. Pitäisi vissiin mennä argentiinalaisen tangon kurssille jatkamaan kärsivällisyysharjotuksia.

Pitäisi jaksaa odottaa ensi viikonlopun tanssileirejä, siellä tavattavia uusia ystäviä ja entisiäkin, uusia paikkakuntia, uusia tanssikuvioita, uusia tanssipaikkoja...

Pitäisi jaksaa myös odottaa mummoksi tuloa ja tuplatädiksi tuloa...Tämä mummoksi tulon olis pitänyt jo tapahtua....ja nyt ei enää malttaisi yhtään odottaa...mutta siellä se vaan himmailee, lämpimässä, uusi tulokas...
Odotan niin sitä vauvan tuoksua...Ihan hullua, mutta silti...Niin kuin tuota ei olisi jo tarpeekseen omissaan nuuskutellut.

Pitäisi jaksaa myös odottaa tietoa uudesta opiskelupaikasta ja työpaikasta...Pitkän sairasloman jälkeen alkaa mielikin virkoamaan, kuin leskenlehti hangen alta..Pitäisi silti pystyä pitämään lestissään halu olla vahva, ahkera, ehtivä, pätevä, jokapaikanhöylä, etten taas ole bumerangina takaisin sairaslomalla. Joku viisas on joskus sanonut, että kun on tahtoa, löytyy keinot, mutta entäs kun kaikki keinotkin on käytetty loppuun? No askel kerrallaan, toivotaan, että keikkahommat antavat minulle sen mahdollisuuden, että voin antaa aikaa itselleni ja perheelleni.
Kotona ei silti tapahdu mitään uutta. Joutavimmat kamat seisovat nurkissa laatikoissaan, ihan kuin ne kävelisivät itsekseen paikoilleen, mutta kun ei.....Kun tietyille romuille ei ole tarvetta, ei niille ole myöskään paikkoja, muualla kuin laatikoissa. Sitä ei tarvitse odotella. Pitäskö soittaa kotiin sellainen "kodin hengetär", joka järjestelisi paikat miun tietämättä...Helinä-keiju, joka tekisi näkymätöntä työtään saadakseen tavarat paikoilleen... Juu ei, sitä ei kyllä tarvitse odottaa. Laiskuus huipussaan.

Sitten on vielä tuo kesän odotus...Huomasin, että jo monessa talven tanssipaikassa on ollut päättäjäisviikonloppu viime viikonloppuna. Se tietää kesää ja kesälavojen aukeamista. Sitä, jos mitä on odotettu koko pitkä ja synkkä talvi.
Miun kohdalla talvi olikin harvinaisen synkkä. Pitkä aika on mennyt ruotiessa masennuksen ja paniikkihäiriöitten pelkoja, itsetunnon puutetta ja omaa riittämättömyyttä kaikkeen, mitättömyyttä itselleni tärkeitten ihmisten silmissä, tai ihmisten, joitten luulin olevan tärkeitä. Mutta pitkä talvi osoitti oikeiden ystävien tärkeyden ja toi elämääni monta tärkeää uutta ystävää. On vaikea joskus huomata, ketkä ihmiset ovat elämässä vain läpikulkumatkalla ja ketkä ovat tulleet jäädäkseen. Joskus, kuten minullekin nyt, on käynyt niin, että läpikulkijoitten tilalle on tullut äärimmäisen tärkeitä ihmisiä.
Odotan kovasti kesää ja kesän tansseja ja tanssileirejä!! Mikä mainos se olikaan aikoinaan, jossa sanottiin, että koskaan ei tiedä kuka tulee käymään??

Historiaa

Jahas, ois tiedossa melkoinen urakka, historiaa nimittäin piisaa. Riippuu tietysti mistä aiheesta =). Mutta josko puhuttaisiin nyt siis tanssihistoriastani.
Kaikki alkoi avioerostani vuonna 2006. Surullista, mutta kenen kannalta, jos nyt asiaa ajattelee? Miten paljon upeita, ihania ihmisiä olenkaan sen jälkeen tavannut ja saanut heihin tutustua. Itkua ja hammasten kiristelyä on sitten kyllä elämässä piisannut silti, mutta mikään ei ole vienyt tanssin iloa ja eikä sitä mahdottoman suurta energialatausta, jonka tanssiessani saan.
Avioliittoni aikana silloinen mieheni totesi minulle, ettei minusta koskaan tulisi tanssijaa (=) ilmeisesti siksi, etten osannut olla jättämättä varpaitani pois hänen jalkojensa alta), kun en osaa ottaa mitään tosissani. Nauratti, kun hän valssin opetuksen aikana tallasi varpailleni, eikä sen koommin yhdessä tanssittu. Se siitä. 
Vasikantanssia sen jälkeen elämässä kyllä riitti. Hyppää sinne, hyppää tänne, tee sitä, tee tätä...
No, monen mutkan kautta, pitkällisten ja katkerienkin itkujen jälkeen, sain ensikutsun tanssimaan. Minä, joka olin tanssinut joskus pienenä tyttönä kilpatanssia ja nähnyt unta siitä, kuinka hyvin pärjäisin.... Pienen tytön pieniä haaveita. Mutta nyt oli vientiä isolle lattialle ja täysin tanssiaskeleista suuremmin tietämättömänä. Vaihtoaskeleella osasin kyllä tanssia mitä vaan, hiukan buggaa ja jivea, mutta kavaljeerini, joka kutsun oli esittänyt, osasi vaikka mitä tanssilajeja ja hups......Sinne karkasi myös minun sydämeni.
Kauniin kuulaana syysiltana kesän viimeisiä lavatansseja tanssiessani päätin, ettei tämä jää tähän. 
Samana syksynä kävin muutaman kerran silloisen paikallisen tanssikoulun opetuksessa, tästä kaikesta siis kiitos heille! Jos luvan saan joskus, voin paljastaa kenestä on kyse.

Syksy ja talvi menivätkin sitten muitten kädenvääntöjen kanssa. Ei puhettakaan, että olisin voinut lähteä tanssimaan kaiken avioeroväännön aikana ja sitä kesti ja kesti ja kesti....aika tarkkaan vuoden ajan.


Sen jälkeen kuitenkin, kipinä tanssitunneille lähti uudestaan käyntiin ja niinpä uskollisesti vein kaksi vasenta puujalkaani kaksi kertaa viikossa tanssioppiin.


Ja voi sitä tahkoamisen määrää, kolme tuntia illassa kaksi kertaa viikossa...lajeja riitti, oli hidasta valssia, tavallista valssia, fuskua, foksia, humppaa, kuviollisena ja kävelyllä, perinteisenäkin, jenkkaa, polkkaa, chachachaata, rumbaa, sambaa, salsaa, buggaa, jivea ja tangoa...ainakin. 


Hidas valssi ja jive, myös bugg, olivat aloituslajeista kaikkein mieleisimmät. Sittemmin mukaan kuvioon ovat tulleet boogie-woogie, rockabilly, lindy hop, west coast swing (jolle muuten olen täysin sydämeni menettänyt), bachata ja argentiinalainen tango...


On rikkaus osata tanssia useita lajeja, vaikka joskus tulee mieleen, etteikö vois löytyä yhtä lajia, joka kävis kaikkeen...mutta ei...joku yritti minut kerran saada tanssimaan chachaat west coast swinginä ja totesin, että: "Kiitos, mutta ei kiitos". Jos kerran osaan tanssia lajin mukaisesti, miksi en tekisi niin. Pysyvät aivotkin virkeinä. =)))


Kiitos teille kaikille minua tänä aikana tukeneille ihmisille ja kiitos siitä, että tuette minnuu nyt myös tässä koomisessa yrityksessäni blogata aivoituksiani päästä ulos.
Anteeksi, ettei kirjoitusasu tekstissä ole täysin virheetöntä suomen kieltä. Se tulee vielä joskus pahenemaan entisestään ;)...Suattaapi olla, että joskus ripsehin savon murteella viäntämmään....mutta suattaapi olla, etten..
Kiitos tästä päivästä!

Tervetuloa!!

Tästä blogista saat lukea tunnelmistani erittäin rakkaan harrastukseni parissa. Olen täysin aloittelija tässä bloggamisessa, joten suonette anteeksi pienet kohellukset, ainakin näin aluksi. =) Kunhan tulen tutummaksi tämän systeemin kanssa, toivon, että saan aikaiseksi kattavaa materiaalia lava/seuratansseista kaikkine muotoineen, west coast swingistä argentiinalaiseen tangoon....
Toivottavasti blogini löytää tanssivat ihmiset ympäri Suomen, mutta aion kyllä julkaista tekstiä myös tanssin ulkopuolelta, jokainen siis varautukoon siihen, että omat mielialani ja tunnelmani vaikuttavat sivuun, näin ennakkovaroituksena!!  =))