Odotusta...

..alkaa odotus käydä kärsimättömän hermoille, varsinkin kun sitä nyt tuppaa olemaan joka suuntaan...Siis odotusta. Ei ole kärsimättömän ihmisen hommaa. Pitäisi vissiin mennä argentiinalaisen tangon kurssille jatkamaan kärsivällisyysharjotuksia.

Pitäisi jaksaa odottaa ensi viikonlopun tanssileirejä, siellä tavattavia uusia ystäviä ja entisiäkin, uusia paikkakuntia, uusia tanssikuvioita, uusia tanssipaikkoja...

Pitäisi jaksaa myös odottaa mummoksi tuloa ja tuplatädiksi tuloa...Tämä mummoksi tulon olis pitänyt jo tapahtua....ja nyt ei enää malttaisi yhtään odottaa...mutta siellä se vaan himmailee, lämpimässä, uusi tulokas...
Odotan niin sitä vauvan tuoksua...Ihan hullua, mutta silti...Niin kuin tuota ei olisi jo tarpeekseen omissaan nuuskutellut.

Pitäisi jaksaa myös odottaa tietoa uudesta opiskelupaikasta ja työpaikasta...Pitkän sairasloman jälkeen alkaa mielikin virkoamaan, kuin leskenlehti hangen alta..Pitäisi silti pystyä pitämään lestissään halu olla vahva, ahkera, ehtivä, pätevä, jokapaikanhöylä, etten taas ole bumerangina takaisin sairaslomalla. Joku viisas on joskus sanonut, että kun on tahtoa, löytyy keinot, mutta entäs kun kaikki keinotkin on käytetty loppuun? No askel kerrallaan, toivotaan, että keikkahommat antavat minulle sen mahdollisuuden, että voin antaa aikaa itselleni ja perheelleni.
Kotona ei silti tapahdu mitään uutta. Joutavimmat kamat seisovat nurkissa laatikoissaan, ihan kuin ne kävelisivät itsekseen paikoilleen, mutta kun ei.....Kun tietyille romuille ei ole tarvetta, ei niille ole myöskään paikkoja, muualla kuin laatikoissa. Sitä ei tarvitse odotella. Pitäskö soittaa kotiin sellainen "kodin hengetär", joka järjestelisi paikat miun tietämättä...Helinä-keiju, joka tekisi näkymätöntä työtään saadakseen tavarat paikoilleen... Juu ei, sitä ei kyllä tarvitse odottaa. Laiskuus huipussaan.

Sitten on vielä tuo kesän odotus...Huomasin, että jo monessa talven tanssipaikassa on ollut päättäjäisviikonloppu viime viikonloppuna. Se tietää kesää ja kesälavojen aukeamista. Sitä, jos mitä on odotettu koko pitkä ja synkkä talvi.
Miun kohdalla talvi olikin harvinaisen synkkä. Pitkä aika on mennyt ruotiessa masennuksen ja paniikkihäiriöitten pelkoja, itsetunnon puutetta ja omaa riittämättömyyttä kaikkeen, mitättömyyttä itselleni tärkeitten ihmisten silmissä, tai ihmisten, joitten luulin olevan tärkeitä. Mutta pitkä talvi osoitti oikeiden ystävien tärkeyden ja toi elämääni monta tärkeää uutta ystävää. On vaikea joskus huomata, ketkä ihmiset ovat elämässä vain läpikulkumatkalla ja ketkä ovat tulleet jäädäkseen. Joskus, kuten minullekin nyt, on käynyt niin, että läpikulkijoitten tilalle on tullut äärimmäisen tärkeitä ihmisiä.
Odotan kovasti kesää ja kesän tansseja ja tanssileirejä!! Mikä mainos se olikaan aikoinaan, jossa sanottiin, että koskaan ei tiedä kuka tulee käymään??